Katsojille ja osallistujille

• Tila – musta, tyhjä teatteritilakaan – ei ole neutraali tausta. Se luo turvallisuutta, rentoutta, keskittymistä – tai levottomuutta, turvattomuutta, vaikeutta osallistua. Pyrimme tiedostamaan asiat, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti, korjaamaan ne, tai viestimään selkeästi, jos emme ole voineet tehdä sitä. Esityksissä on saatavilla kysyttäessä sisältövaroitukset, jotka sisältävät myös fyysiseen tilaan liittyvät varoitukset. Ne ovat myös etukäteen saatavilla Höyhentämön nettisivuilla.
• Mikäli kuitenkin havaitset jotakin, mikä estää sinulta tilassa oleskelun, viihtymisen tai täyden osallistumisen, ota yhteyttä kehen tahansa paikalla olevaan Höyhentämöläiseen, ja pyrimme korjaamaan tilanteen.
• Näitä voivat olla fyysiset esteet: kulkuesteet kuten portaat, kynnykset ja matalat kohdat tai liikkumista vaikeuttavat lattiamateriaalit; näkö- ja kuuloesteet; epäergonomiset tai vain joillekin sopivat istuimet; vain joillekin soveltuvat vessat tai oleskelutilat; mahdolliset hengitysilmaongelmat jne.
• Ne voivat olla myös ärsykkeitä: kovia ääniä tai melua, häiritseviä valoja tai välkettä, häiritseviä hajuja, levottomia tai hälyisiä tiloja jne.
• Myös verkko, sosiaalinen media tai etäyhteys on tila, ja pyrimme olemaan tietoisia, onko siellä vastaavia (täyden) osallistumisen esteitä, ja poistamaan ne, tai tiedottamaan, jos emme ole voineet tehdä sitä.
• Myös psyykkiset tekijät voivat luoda turvattomuutta ja estää täyden osallistumisen esityksiin tai tapahtumiin. Kun teemme esityksiä ja projekteja, pyrimme olemaan tietoisia siitä, onko niissä elementtejä, jotka voivat häiritä tai ahdistaa jotakuta – tietäen, ettei näitä tilanteita aina voi ennakoida ja taide joskus häiritsee ja provosoi tietoisesti ja tarkoituksella, ja toiset taas voivat haluta juuri sitä. Kokoamme tiedon näistä elementeistä (sisältövaroitukset), ja pidämme sen saatavilla haluttaessa. Ne ovat myös etukäteen saatavilla Höyhentämön nettisivuilla.
• Emme tee esityksiä tai tapahtumia kenellekään tietylle. Pyrimme olemaan tekemättä oletuksia katsojista tai osallistujista. Et voi olla väärä katsoja – me saatamme olla väärä teatteri, jos emme ole osanneet ottaa sinua huomioon. Kerro meille, jos voisimme tehdä jotakin paremmin, tai haluat tuoda jonkin asian tietoomme. Pyrimme aina parempaan.
• Ollessamme yhteisissä tiloissa meillä on erilaisia käsityksiä siitä, mitkä yhteiset pelisäännöt ovat ja mitä ääneen sanomattomia sääntöjä noudatamme. Oletamme, että ihmisten aikomukset ovat hyvät, mutta toisen rajojen rikkomista ei tarvitse sietää. Kunnioita siis toisten fyysistä ja psyykkistä koskemattomuutta ja pidä huolta myös omista rajoistasi. Kun et tiedä, varminta on kysyä lupaa, tai ottaa asia puheeksi tai pahoitella, jos koet että olet voinut toimia väärin. Jos koet, että toinen toimii sinua kohtaan väärin, on aina sallittua huomauttaa siitä, tai jos asia ei ratkea tavallisella kommunikaatiolla, ota yhteyttä kehen tahansa paikalla olevaan Höyhentämöläiseen, tai jälkikäteen info@hoyhentamo.fi.
• Joskus projekteja kuvataan, äänitetään tai videoidaan. Dokumentointia saatetaan käyttää tiedotuksessa, sosiaalisessa mediassa tai omassa dokumentoinnissa. Pyydämme henkilöiltä, jotka saattavat esiintyä dokumentoinnissa, siihen selkeästi (ja mielellään kirjallisesti) aina luvan, ja kerromme missä materiaalia saatetaan käyttää.
• Kun viestimme, pyrimme varmistamaan, että viesti on mennyt perille. Jos tieto on jossakin, se ei auta, ellei se aidosti ole löydettävissä ja saavutettavissa. Viestimme ajatellen sitä, kenelle puhumme ja mitä hänen tarvitsee tietää enemmän kuin sitä, mitä itse haluamme sanoa. Jos jokin on jäänyt epäselväksi, meihin voi aina ottaa yhteyttä: info@hoyhentamo.fi.
• Vuoden 2024 aikana koulutamme häirintäyhteyshenkilöitä ja ensiaputaitoisia henkilöitä, ja tiedotamme miten heihin saa yhteyden tai milloin ja missä he ovat paikalla.

Höyhentämöläisille ja yhteistyökumppaneille

Fyysinen tila

• Tila – musta, tyhjä teatteritilakaan – ei ole neutraali tausta. Se luo turvallisuutta, rentoutta, keskittymistä – tai levottomuutta, turvattomuutta, vaikeutta osallistua. Muistutamme itseämme siitä, millaisessa tilassa olemme. Miten se vaikuttaa? Mitä asialle voisi tehdä? Jos jokin vaikuttaa vaaralliselta tai häiritsee, siitä voi aina sanoa.

• Pyrimme huomaamaan, onko tilassa fyysisiä esteitä jotka voivat estää joiltakin siellä oleskelun, viihtymisen tai täyden osallistumisen ja poistamaan ne: kulkuesteitä kuten portaita, kynnyksiä ja matalia kohtia, näköesteitä, vain epäergonomisia istumapaikkoja, liikkumista vaikeuttavia lattiamateriaaleja, vain joillekin soveltuvia vessoja, mahdollisia hengitysilmaongelmia jne. Tiedotamme, miten olemme asian ratkaisseet, tai jos emme ole voineet tehdä sitä.

• Pyrimme huomaamaan, onko tilassa ärsykkeitä jotka voivat estää joiltakin siellä oleskelun, viihtymisen tai täyden osallistumisen, ja poistamaan ne: kovia ääniä, taustamelua, levotonta toimintaa, häiritseviä valoja tai välkettä, häiritseviä hajuja…
• Myös verkko, sosiaalinen media tai etäyhteys on tila, ja pyrimme olemaan tietoisia, onko siellä vastaavia (täyden) osallistumisen esteitä, ja poistamaan ne.
• Joskus projekteja kuvataan, äänitetään tai videoidaan. Dokumentointia saatetaan käyttää tiedotuksessa, sosiaalisessa mediassa tai omassa dokumentoinnissa. Pyydämme henkilöiltä, jotka saattavat esiintyä dokumentoinnissa, siihen selkeästi (ja mielellään kirjallisesti) aina luvan.

Psyykkinen turvallisuus

• Muistamme, että kaikki tulemme jostakin muualta ja tuomme mukanamme asioita, jotka eivät ole tästä tilanteesta kotoisin. Muistutamme itseämme siitä ja kysymme toisiltamme: miten voit tänään? 
• Saatamme tuoda myös mukanamme ääneen lausumattomia oletuksia yhteisistä säännöistä. Olemmeko ottaneet asian puheeksi, olemmeko sopineet siitä? Olisiko nyt oikea hetki tehdä niin, tai laittaa asia muistiin?
• Olemme verrattomia, yhteensovittamattomia, emme voi lopulta ymmärtää toisiamme täysin – nautimme siitä ja sen mahdollistamasta luovuudesta, pyrimme kohti ymmärrystä tiedostaen ettemme voi lopulta täysin sisäistää toisen kokemusta.
• Pyrimme kuuntelemaan uteliaina ja ymmärrystä tavoitellen, välttäen vastakkainasettelua ja turhaa draamaa. Pyrimme laittamaan sivuun ajatuksen, että on oikea ja väärä vastaus, ratkaisu tai tapa ajatella. Jos toisen sanominen tai tekeminen ei aukea, muotoilemme sen omin sanoin ja kysymme oliko tästä kysymys. Kysymme kysymyksiä ilman väitettä tai odotusta tietynsisältöisestä vastauksesta.
• Pyrimme tunnistamaan toisten rajat, kuuntelemme kun he ilmaisevat ne, ja ymmärrämme että ne ovat eri ihmisillä erilaisia. Kun olemme epävarmoja, kysymme. Emme painosta ketään ylittämään rajojaan. Pidämme myös huolta, etteivät omat rajamme ylity.
• Sallimme keskeneräisyyden, prosessissa olemisen, keskustelun jatkumisen, asioiden liikkeellä olemisen. Emme pyri sanomaan viimeistä sanaa tai sulkemaan keskustelua – sen sijaan voimme siirtää sen joksikin aikaa syrjään.
• Pyrimme antamaan kritiikkiä lyttäämättä ja ottamaan kritiikin vastaan vähättelemättä ja olettaen, että sen taustalla on hyvä aikomus. Annamme palautteen ajoissa, ennen kuin se patoutuu ja kerää tunteita. Pyrimme tunnistamaan tilanteet, joissa olemme toimineet huonosti, ja pyydämme anteeksi.
• Vältämme käytöstä, joka voi tuntua toisista uhkaavalta, ahdistavalta tai painostavalta – vaikka se ei itsemme mielestä sitä olisikaan, kuuntelemme toisen tunteita: niihin on varmasti syy. Emme huuda tai korota ääntä.
• Kun viestimme, pyrimme varmistamaan, että viesti on mennyt perille. Jos tieto on jossakin, se ei auta, ellei se aidosti ole löydettävissä ja saavutettavissa. Viestimme ajatellen sitä, kenelle puhumme ja mitä hänen tarvitsee tietää enemmän kuin sitä, mitä itse haluamme sanoa.
• Kun teemme esityksiä ja projekteja, pyrimme olemaan tietoisia siitä, onko niissä elementtejä, jotka voivat häiritä tai ahdistaa jotakuta – tietäen, ettei näitä tilanteita aina voi ennakoida ja taide joskus häiritsee ja provosoi tietoisesti ja tarkoituksella, ja toiset taas voivat haluta juuri sitä. Kokoamme tiedon näistä elementeistä (sisältövaroitukset), ja pidämme sen saatavilla haluttaessa.

Terve työympäristö

• Haluamme sekä tiukkaa treeniä että luovaa rönsyilyä, mutta haluamme tietää kumpaa olemme milloinkin tekemässä. Kun haluamme työskennellä tiiviisti ja jäntevästi, laitamme siksi aikaa muut asiat sivuun: sekalaisen jutustelun, asiasta kauas poikkeavat keskustelut, muiden asioiden hoitamisen…
• Kunnioitamme toistemme aikaa emmekä varasta sitä. Sovimme milloin aloitamme ja lopetamme, milloin pidämme taukoja, ja pidämme siitä kiinni. 
• Sovimme, mikä on työaikaa. Emme oleta, että Höyhentämön asioita tehdään omalla ajalla. Maksamme työajasta aina kun mahdollista. Sijoitamme sen niin, että vapaa-ajalle jää mahdollisuus, vältämme ilta- ja viikonlopputyötä. Jos asioita täytyy tehdä tai päättää, tuomme ne esiin ajoissa niin, että niitä on aikaa käsitellä tai valmistella hallituksen kokouksessa tai muuten työajalla. Emme oleta, että koko ajan pitäisi olla tavoitettavissa.
• Ymmärrämme, että toimimme työympäristössä, joka voi olla kuormittava. Teemme monenlaisia työtehtäviä ja -pätkiä niin Höyhentämössä kuin sen ulkopuolella, raavimme elantoamme kokoon monista lähteistä ja epävarmuutta sietäen, luova työ on innostavaa mutta myös energiat vievää, ja siinä on erityisen kuormittavia ja tiiviitä jaksoja. Loppuunpalaminen on alallamme todellinen riski. Haluamme pitää sen loitolla.
• Vaikka ajan eetos on, että työtä pitää tehdä niin paljon kuin jaksaa ja on normaalia että aina on kiire, meidän ei tarvitse toimia niin. Kukin asettaa omat rajansa omien voimavarojensa mukaan – mutta ei niiden äärirajoille, vaan niin että on mielenterveysvaraa! Niitä ei tarvitse selitellä. Emme painosta tekemään enemmän edes hienovaraisilla tavoilla tai silloin kun on “tilanne päällä”. Kuuntelemme toisiamme siitä, miten jaksamme, ja myös kysymme sitä aktiivisesti.
• Vuoden 2024 aikana järjestämme työterveyshuollon työllistämillemme henkilöille.
• Pohdimme, mitä “pitää” oikeasti tehdä. Tuleeko pakon tunne aidosta tarpeesta, vai miten haluaisimme oikeasti osallistua, mitä olemme halukkaita tekemään?
• Joskus olemme kuin ellun kanat, emme tee mitään asiallista, nauramme huonoille vitseille, juttelemme vain kuulumisia, makaamme lattialla. Sekin on hyväksi.
• Kun perustetaan ryhmä projektia tai muuta pitempää työskentelyä varten, vetäjät sitoutuvat työskentelyn alkaessa käymään työryhmän kanssa läpi produktion valmistamisen eettisiä käytäntöjä, joissa korostuu tasa-arvoinen dialogi ja kriittisyys epäterveitä valtarakenteita kohtaan. Hankkeille nimitetään työryhmän ulkopuolinen yhteyshenkilö, johon voi aina olla yhteydessä yhdenvertaisuudessa tai työhyvinvoinnissa ilmenevistä ongelmista. Ryhmä tutustuu myös näihin periaatteisiin.
• Vuoden 2024 aikana koulutamme häirintäyhteyshenkilöitä.

Mielessä pitäminen

• Se, että nämä periaatteet on kirjoitettu johonkin, ei merkitse mitään jos emme pidä niitä mielessä ja palaa niihin. Pyrimme muistuttamaan itseämme ja toisiamme niistä. Voimme ottaa ne aina puheeksi, jos koemme että niistä lipsutaan.
• Höyhentämön hallitus käsittelee näitä periaatteita vähintään kerran vuodessa ja tarkistaa, ovatko ne toimivat ja vaativatko ne päivittämistä, ja asettaa tarvittaessa ryhmän tai henkilön viemään asiaa eteenpäin.
• Höyhentämön tulevaisuutta hahmotellaan ja uneksitaan tulevaisuusseminaareissa. Myös siellä ilmapiiriin, turvallisuuteen ja työhyvinvointiin liittyviä asioita pidetään esillä ja käsitellään.